7. kappale ”Hän seisoi pitkänä, erottuen heidän kaikkien joukosta, huolimattaan tämän herkästä raamikkuudestaan.”

Bethin viedessä Saraa Sir Reguluksen luokse kiivaasti, oli kaksikkoa vastaan tullut Bethin sisar Therra ja Dura, jotka katsoivat ihmeissään. Sara yritti yhä saada toiselta vastausta, mutta Beth pyysi oleman hiljaa, ettei hotellin vieraat alkaisivat ihmetellä sitä kovan huudon ääntä.

”Beth, mitä ihmettä nyt taas? Ja älä retuuta Saraa, hän on tarpeeksi kipeä.” Therra sanoi, mutta kiharahiuksinen nainen alkoi hyssytellä etusormi suunsa edessä. ”Minä tiedän mikä Saralla on ja minulla on velvollisuus saada kertoa siitä Sir Regulukselle vähän äkkiä.” Beth sanoi, jolloin Therra ja Dura alkoivat Saran lailla kysymään toiselta, mikä ihmisellä oli, mutta Beth vain halusi päästä äkkiä Sir Reguluksen luokse.

Päästyään Sir Reguluksen toimiston eteen, Faith istui huoneen oven edessä lukien jotain kirjaa, huomasi Bethin Saran kanssa että Theran ja Duran. ”En voi valitettavasti päästää teitä sisään, Sir Reguluksella on kokous meneilllään Herra ja Neiti Silvanian kanssa.” Faith kertoi, jolloin Sara oli hetken ajan hieman onnellinenkin. Hän oli jotenkin kaivannut Silvaniaa, mutta sitten taas hän vähän pelkäsikin miestä.

Tosin pakkaa sekoitti miehen sisar, Mintha. Sara oli vain kuullut mieheltä tästä ja Sara oli halukas tietämään että näkemään toisen kovasti, vaikkei itse tiedä naisesta muuta kuin heidän synnyintarinansa. Mintha oli Draculen puolikas, Dracule taas Minthan. He saivat kyvyn nähdä ja puhua kuolleille, auttaen muita kuolleita jatkamaan elämässään eteenpäin.

”Mutta asia on tärkeää, Faith! Minun on päästävä Saran kanssa sisään ja heti!” Beth ärähti kuuluvasti, että johtaja itse kuulisi erittäin hyvin. Sitten Sara iskeytyi kuvioihin. ”Beth on oikeassa. Hän saattaa, tai no, ainakin tietää mikä minussa on vikana. Jos vaikka tarvitsen lääkäriä pikaisesti. Ole kiltti Faith.” Sara pyyteli Bethin takana, pitäen yhä kättään Bethin kädessä kiinni eikä halunnut itse asiassa irroittaa otettaan. Beth punastui pienesti huomattuaan tämän.

Oli hiljaista. Oven takana kuului hiljaisuus hetkellisesti, mutta silloin kuului Sir Reguluksen ääni. ”Päästä heidät sisään, Faith. Kuuntelen mitä asiaa heillä onkaan mielessä.”

Faith päästi Bethin ja Saran sisään, muttei Therraa ja Duraa. Asia koski vain heitä kahta, eikä ylimääräistä väkeä tarvittu. ”Anteeksi, että tulemme näin ilmoittamatta etukäteen, mutta taidan tietää mikä Saraa on vaivannut näinä parina päivinä.” Beth kertoi ja sai jopa Silvanian kääntymään katsomaan Saraa, joka oli kalpea kuin lakana. ”Onko Sara ollut kipeänä? Mikset ilmoittanut minulle, Regulus?” Dracule hätääntyi ja tuli nopeasti tuolistaan Saran luokse, ottaen toisen syleilyynsä. ”Se ei ole oikein ollut minun asiani ilmoittaa, tiedät sen hyvin. Sitä paitsi, eikö Sara lupautunut ilmoittamaan asian ensin Faithille, jonka pitäisi ilmoittaa siitä sinulle?” Regulus yritti kierrellä kysymystä, jolloin Dracule ärähti. ”Jumalauta Regulus! Olet maan mahdollisin rasistinen paska, joka ei voi sietää ihmisiä! Sara on minun kontollani ja on minulla oikeus saada tietää, meneekö hänellä hyvin vaiko huonosti! Tekivät ne ihmiset suvullesi mitä tahansa, mutta sinulla ei ole oikeuta kiusata häntä tällä tavoin! Olihan se minä, joka sai hänet tänne töihin ja tällä tavoin sinä kiität minua!” Dracule raivostui ja sai jopa Reguluksen nousemaan tuolistaan, ollen itsekin erittäin vihaisen oloinen.

”Molemmat lopettakaa tämä heti! Regulus, veljeni on oikeassa, kuuntele häntä. Sara ei ihmisenä ansaita tuollaista kohtelua.” Mintha puhui rauhallisesti, niin herkästi. Tällä oli muuten musta, suora tukka, mutta hiusten latvat olivat kirkkaan vaaleansiniset, liukuvärjättyinä. Hän seisoi pitkänä, erottuen heidän kaikkien joukosta, huolimattaan tämän herkästä raamikkuudestaan. Mintha oli todellakin kuvankaunis. Nainen tuli Saran luokse Draculen irrottautuessa syleilystä, antaen tilaa sisarelleen naisen katsoessa tätä silmiin. Minthalla oli turkoosinvihreät silmät, joiden pitkät tuuheat ripsit koristivat tämän silmiä. ”Oletko nyt voinut hyvin, Sara? On muuten hauska nähdä sinut ensimmäistä kertaa, vaikkakin näissä kireissä tunnelmissa.” Mintha kysyi Saralta, silitellen tämän kasvoja. ”Tällä hetkellä ainakin luulisin voivani hyvin. Vaikka aamulla haistoin mädän lihan hajun, josta Beth halusi tulla tänne.” Sara sanoi Minthalle, joka katsoi sulokkaasti Bethin suuntaan.

”Saralla on Bansheen Syndrooma. Sara on jonkin aikaa nähnyt uniaan veljestään ja mädän lihan haju on viimeinen oire tässä tapauksessa. Se yleensä merkitsee sitä, että jotain pahaa on tapahtunut hänen veljelleen.” Beth sanoi, jolloin koko huone hiljeni. Sara järkyttyi. Mutta pahin oli vielä tulossa.

”Miten se voi olla edes mahdollista? Randall on ollut jo kauan kateissa, hänen olinpaikkaa ei edes tiedetä tähän päivään asti.” Dracule sanoi ja katsoi ensin Saraa, sitten Bethiä ja lopuksi sisartaan Minthaa. ”Miten se selittäisi tämän, että Sara sairastui tähän Bansheen Syndromaan? Siihen ei voi vaan normaalin sairauden tavalla sairastua, muuta kuin Kasvon muuttajat. Tässä ei ole vaan järkeä.” Mintha mietti päänsä puhki ja Sara seisoi hiljana järkytyksen alaisena.

Saran päässä alkoi pyöriä asioita. Hän yritti estää järkytyksen nousemasta ja yritti pitkää itkuaan sisällään. ”Mutta minähän olen ihminen.. En kai ole jotain muuta?” Sara ajatteli ja ei voinut itkullensa mitään. Hän tarrautui Bethin pehmeään käteen ja puristi sitä. Beth huomasi, miten toinen alkoi itkeä vuolaasti ja nappasi tämän syliinsä äkkiseltään. ”En halua olla mitään muuta. Minua niin pelottaa, Beth. Haluan vain olla minä, en kukaan muu.” Sara sai sanottuaan, jolloin Dracule, Regulus ja Mintha katsoivat itkevä Saraa. Silloin Regulus tajusi jotain.

Hotellin johtaja oli tullut pöytänsä takaa Saran ja Bethin luokse, laittaen kätensä Saran leuan alle ja nosti toisen kasvoja tämän silmien tasolle. ”Sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Älä siitä murehdi. Meidän pitäisi murehtia, miksi ylipäätänsä sait Bansheen Syndrooman.” Regulus puhui Saralle kasvokkain, Saran yrittäessä hiljentää kyyneleitään. Ne murehtivat liikaa, yrittäen kiireesti päästä Saran pehmeille kasvoille. ”Anna anteeksi, että olen kohdellut sinua huonosti. Olen ollut huono työnantaja sinua kohtaan.” Regulus jatkoi, kumarsi ja kumarruttuaan katsoi Saraa hymyillen. Vanhemman miehen hymy tuntui kodikkaalta, lämpöiseltä.

Tällä kertaa mies välitti. Regulus lähti nopeasti takaisin pöytänsä luokse, istui alas ja vihelsi. Faith ilmestyi huoneeseen, kumarsi pienesti ja katsoi miestä, odottaessaan tulevaa käskyä. ”Lähetä soittopyyntö Kuma Ioharalle, Faith. Pyydä vastausta mahdollisiman pian kuin pystyt. Loput sinä tiedätkin.” Sir Regulus sanoi Faithille, nainen ymmärsi ja katosi savuna ilmaan.

”Normaalisti yllättyisin lääkärin valinnasta, mutta Kuma Iohara? Se hullu japanilais-nainen, joka sylkee verta vuorokaudesta toiseen?” Dracule sanoi ivaavasti, Minthan antaessa vihaisen katseen veljelleen. ”Sanoo mies, joka käy kerran kuukaudessa hänen luonaan.” Mintha sanoi Draculelle, joka lopetti yhtä nopeasti kuin aloittikin. ”Iohara on yksi muutamasta Kasvon muuttaja-lääkäreistä. Vaikka hän onkin hieman erikoinen ja omaa erikoisen tekniikan, niin ei ole lahjahevoseen suuhun katsomista.” Sir Regulus kertoi ja Dracule ymmärsi pointin, mitä toinen ajoi takaa.

Faith oli tullut äkkiseltään takaisin ja nosti syliinsä pienen vihkon, johon oli todennäköisesti kirjannut neiti Kuma Ioharan pyynnöt. ”Neiti Kuma vastasi ja sanoi pääsevänsä vasta loppuviikosta, hänellä on kädet täynnä muiden lääkäri-käyntien takia. Mutta hän tulee mielellään tarkistamaan Saran.” Faith sanoi Sir Reguluksen kiittäessä, Ilmattaren kadotessa jälleen. ”Se siitä sitten. Oletan, että Sara haluaisi levätä, mutta jos jaksaisit edes hieman tehdä töitä. Vaikka olit vielä koe-ajalla antamassani tehtävässäni, niin annan sinulle siitä vapauden. Olet osoittanut selkeästi, että sinulta löytyy motivaatiota täällä hotelilla työskentelemiseen. Tervetuloa, Sara Blackleaf.”

Sara käveli Bethin kanssa tämän huonetta kohti, jolloin Therra ja Dura olivat tulleet heitä vastaan vaatien Bethiä kertomaan, mikä Saraa vaivasi. Kun Beth sai kerrottua Saran tilanteen, Bethin sisko ja Dura olivat huolissaan toisesta ja halusivat auttaa kaikin voimin toista voimaan paremmin. Nelikko vaihtoivat määränpäätään kohti keittiötä, missä Dura keitti kaikille teetä ja joivat sitä rauhassa. Sara pyöritti sormiaan tee-kupin reunoja pitkin, katsellen syvänomaisesti hunajaisen ruskeaa teetä kupissaan. Se oli niin hypnoottista.

”Regulus siis sai Saralle lääkärin? Koska hän tulee?” Dura kysyi Saran nostaessa katseensa, sanomatta itse mitään. ”Loppuviikosta. Ioharalla on omat kädet niin kiinni muissa töissä, että pääsee vasta tuolloin. Ties mitä hän on taas keksinyt.” Beth sanoi seisten, nojaten keittiön irrallista tasoa vasten tee-kuppi käsissään. Sara katsoi nais-puolista Kasvon muuttajaa hetken, mutta käänsi katseensa nopeasti, ettei Beth vain huomaisi. ”No, Iohara on sellainen hullu tiedemies-nainen. Aina uutta lääkettä kehittämässä tai jotain muuta vastaavaa.” Therra sanoi istuessaan jakkaralla ja joi teetään mielellään lapsenomaisesti heiluen jakkarallaan. Kupin tyhjetessä Dura kaatoi automaattisesti lisää teetä Therralle, joka nautti yllin kyllin maukkaasta teestä. ”Mites Sara sitten? Antoiko Regulus hänelle sairaslomaa siihen asti vai mitä hän tekee?” Dura kysyi ensin Bethiltä, mutta Sara ehti ensin avaisemaan sanaisen arkkunsa. ”Hän sanoi, että jos jaksan tehdä edes jotain pientä tähän väliin, eikä niin kovin rasittavaa. Ainakin saisin nukkua vähän pitempään kuin te muut.” Sara sanoi ja Dura tuli tämän luokse. ”Hyvä sitten. Ainakin Sir Regulus näki uudessa valossa sinut ja antoi sinulle mahdollisuuden. Mutta muista sitten todellakin levätä. Olet oikea hirmu, kun pääset vauhtiin.” Dura sanoi leikitellen Saraa, joka sai ihmisnaisen että muut Kasvon muuttajat naurahtamaan.

Kerrankin Sarasta tuntui hyvältä. Kaikki tuntui niin oikealta sillä hetkellä. He olivat olleet keittiössä jo jonkin aikaa, Sara alkoi selkeästi väsyä pelkästä olemisesta. Hän halusi äkkiä sänkyyn, ennen kuin kuukahtaisi pystyyn. ”Minä menen tästä nyt nukkumaan, alan olla hieman väsynyt.” Sara sanoi pieni hymy suussaan. ”Hyvä on sitten. Tulen myöhemmin perässä, teen vielä iltapalan muulle henkilökunnalle toki ensin.” Dura sanoi Saralle, joka nyökkäsi toiselle. ”Hyvä yötä, Therra ja Beth. Nähdään aamulla.” Sara sanoi hymy suin ja lähti keittiöstä. Keittiö hiljeni, auringonlaskun oranssinpunaiset säteet ilmestyivät ikkunasta sisään.

Kävellessään lopultakin huoneeseen, Sara muisti jotain. Hän äkkiä juoksi takaisin keittiöön avaten oven niin kovaan, että Therra ja Dura pelästyivät Saran tuloa. Bethiä ei näkynyt missään. ”Lähtikö Beth tästä?? Minun pitäisi kiittää häntä.” Sara sai sanotuksi, Therran sanottua toisen olleen puutarhassa kastelu-puuhissa. Sara kiitti, sanoi hyvät yöt uudestaan heille ja lähti juoksemaan kohti pohjakerrosta, missä kylpytilat ja puutarha olivatkin. Pian tutuksi tullut pihlajainen holvikaari tuli vastaan ja Sara hiljensi vauhtiaan, ettei vahingossakaan tuhoaisi puutarhassa olevia kukkia ja pensaita. Varovasti hän käveli puutarhaa ympäri ja lopulta löysikin Bethin kastelemassa pienessä huvimajassa vaaleanpunaisia liljoja. Sara ei ollut kuunaan nähnyt mitään niin kaunista. Juuri kastellut liljat säkenöivät vesipisaroista, loistivat ikkunoista tullutta oranssinpunaista ilta-auringon säteitä.

Beth kyllä tiesi jonkun tulleen, tämä laski vesikannun alas ja kääntyi katsomaan, että Sara oli se, joka tullut puutarhaan. ”Toivottavasti sinulla olisi jopa ihan asiaakin kuin vaan katsella. Sinulle se on tullut pahaksi tavaksi.” Beth sanoi kiusatessaan toista, jolloin Sara alkoi punastua pienesti. ”En voi sille mitään. Mutta tulin tosiaan kiittämään sinua, Beth.” Sara sanoi ja Beth oli vähän ihmeissään. ”Kiittämään, minua? Mistä hyvästä?”

”Siitä, kun olit tukenani. Se tuntui kovin hyvältä, että edes joku jaksoi kuunnella murheitani. Ja se olit sinä, Beth. Kiitos siitä.” Sara sanoi ja huomasi, miten toinen häkeltyi ja alkoi punaa ilmestyä kasvoille. Se tuli Bethille hieman yllätyksenä. Beth nosti kastelukannun maasta ja alkoi kastelemaan, Saran ollessa vähän ihmeissään. ”Etkö aio sanoa että 'kiitos myös sinulle'? Veikö kissa kielesi vai?” Sara sanoi ja tuli tämän luokse, mutta Beth yritti estää toista katsomasta tätä kasvoille, mutta Sara ehti nähdä miten punainen toinen olikaan. Kuin punajuuri. Ei kai tämä ollut ihastunut tähän?

”Beth, sano jotain. Teinkö jotain väärin vai miksi nyt hiljennyit yhtäkkiä?” Sara sanoi ja alkoi katua sitä, mitä sanoikaan toiselle. ”Kuule, minä yritän nyt tehdä töitä. Kiitos kaunis siitä, että olin tukenasi, mutta minulla on nyt kädet täynnä. Hyvää yötä ja nähdään sitten aamulla.” Beth sanoi kasteltuaan liljat äkkiseltään ja lähti puutarhasta nopeasti pois, Saran jäädessä seisomaan vielä huvimajassa. Mitä äsken oikein tapahtui?

Yö meni Saralla murehtien. Dura nukkui sikeästi, jonka Sara halusi herättää ja kysyä sitä sun toista Bethistä. Tekikö hän jotain väärin, kun meni tuolla tavoin kiittelemään toista tuesta?

Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Hän möyri sängyssä, vaihtaen asennosta toisen ja yriti saada unta palloon, mutta nyt siitä ei tullut mitään. Sara halusi vastauksia. Tämä nousi sängystään, asteli Duran sängyn luokse, istuuntui lattialle istumaan ja alkoi tökkiä toista hereille. ”Mikä on, Sara? Onko sinulla paha olo?” Dura sai sanotuksi ja haukotteli niin kovaan, että tämän suussa oli käärmeen lailla kaksi terävää kulmahammasta molemmissa sivuissa. Käärme mikä käärme. ”Ei ole paha olla. Tosin, taisin vahingossa suututtaa Bethin eilen illalla puutarhassa.” Sara sanoi laskiessaan päänsä Duran patjaa vasten. Dura käänsi kylkeään ja odotti toisen kertovan tarinansa. ”Vähän tuntuu siltä, että Beth olisi hiukan.. ihastunut minuun.” Sara sanoi Duralle, joka vähän yllättyi. ”Ei se tule yllätyksenä. Beth on ollutkin vähän tuollainen.. erikoislaatuinen Therran mukaan.” Dura sanoi ja Sara kurtisti kulmiaan. ”Johtuuko hänen ihmisviha siitä vai? Äläkä vaan sano, että hän ollut suhteessa ihmisen kanssa ja sekin meni päin kuusia ettei Kasvon muuttaja saisi tapailla ihmistä ja toisinpäin?” Sara kysyi Duralta, joka naurahti. Sara alkoi hieman mököttämään, jolloin Dura laski kättään sen verran, että saisi silitettyä toisen pehmeitä hiuksia. ”No ei todellakaan, ei ei. Bethin viha ihmisiä johtuu siitä, kun ihmiset alkoivat tuhota Rautarouvien pyhiä temppeleitä Monbetsussa, Japanissa. Kai olet tietoinen siitä, että Therra ja Beth ovat Japanilaisia?” Dura sanoi ja Sara helpottui kuultuaan oikean syyn. ”Vähän arvelinkin, mutten uskaltanut kysyä keltään loukkaamatta heitä. Täällä Merribournessa on todellakin vähän kaikenlaista porukkaa töissä. Luojalle kiitos.” Sara sanoi Duralle, joka hymyili. ”Sitä paitsi, kyllä Beth siitä leppyy. Hän on aina vähän tuollainen ärripussi, joka vaan tarvitsee jonkun, joka pitää huolen hänestä. Mutta mene nyt nukkumaan äläkä murehdi asioista enempää. Ne löytävät paikkansa tässä elämässä.” Dura sanoi ja antoi pienen suukon Saran poskelle, joka suukotti vuorostaan toisen otsaa.

”Hyvää yötä, Dura. Nuku hyvin ja näe unisia ötököitä.”

”Hyvää yötä, Sara. Kauniita unia, pikkuinen.

Huoneessa kuului hiljaisuus. Se oli uninen, onnellinen hiljaisuus kohti uutta, tulevaa aamua.