Bethin
viedessä Saraa Sir Reguluksen luokse kiivaasti, oli kaksikkoa
vastaan tullut Bethin sisar Therra ja Dura, jotka katsoivat
ihmeissään. Sara yritti yhä saada toiselta vastausta, mutta Beth
pyysi oleman hiljaa, ettei hotellin vieraat alkaisivat ihmetellä
sitä kovan huudon ääntä.
”Beth,
mitä ihmettä nyt taas? Ja älä retuuta Saraa, hän on tarpeeksi
kipeä.” Therra sanoi, mutta kiharahiuksinen nainen alkoi
hyssytellä etusormi suunsa edessä. ”Minä tiedän mikä Saralla
on ja minulla on velvollisuus saada kertoa siitä Sir Regulukselle
vähän äkkiä.” Beth sanoi, jolloin Therra ja Dura alkoivat Saran
lailla kysymään toiselta, mikä ihmisellä oli, mutta Beth vain
halusi päästä äkkiä Sir Reguluksen luokse.
Päästyään
Sir Reguluksen toimiston eteen, Faith istui huoneen oven edessä
lukien jotain kirjaa, huomasi Bethin Saran kanssa että Theran ja
Duran. ”En voi valitettavasti päästää teitä sisään, Sir
Reguluksella on kokous meneilllään Herra ja Neiti Silvanian
kanssa.” Faith kertoi, jolloin Sara oli hetken ajan hieman
onnellinenkin. Hän oli jotenkin kaivannut Silvaniaa, mutta sitten
taas hän vähän pelkäsikin miestä.
Tosin
pakkaa sekoitti miehen sisar, Mintha. Sara oli vain kuullut mieheltä
tästä ja Sara oli halukas tietämään että näkemään toisen
kovasti, vaikkei itse tiedä naisesta muuta kuin heidän
synnyintarinansa. Mintha oli Draculen puolikas, Dracule taas Minthan.
He saivat kyvyn nähdä ja puhua kuolleille, auttaen muita kuolleita
jatkamaan elämässään eteenpäin.
”Mutta
asia on tärkeää, Faith! Minun on päästävä Saran kanssa sisään
ja heti!” Beth ärähti kuuluvasti, että johtaja itse kuulisi
erittäin hyvin. Sitten Sara iskeytyi kuvioihin. ”Beth on oikeassa.
Hän saattaa, tai no, ainakin tietää mikä minussa on vikana. Jos
vaikka tarvitsen lääkäriä pikaisesti. Ole kiltti Faith.” Sara
pyyteli Bethin takana, pitäen yhä kättään Bethin kädessä
kiinni eikä halunnut itse asiassa irroittaa otettaan. Beth punastui
pienesti huomattuaan tämän.
Oli
hiljaista. Oven takana kuului hiljaisuus hetkellisesti, mutta silloin
kuului Sir Reguluksen ääni. ”Päästä heidät sisään, Faith.
Kuuntelen mitä asiaa heillä onkaan mielessä.”
Faith
päästi Bethin ja Saran sisään, muttei Therraa ja Duraa. Asia
koski vain heitä kahta, eikä ylimääräistä väkeä tarvittu.
”Anteeksi, että tulemme näin ilmoittamatta etukäteen, mutta
taidan tietää mikä Saraa on vaivannut näinä parina päivinä.”
Beth kertoi ja sai jopa Silvanian kääntymään katsomaan Saraa,
joka oli kalpea kuin lakana. ”Onko Sara ollut kipeänä? Mikset
ilmoittanut minulle, Regulus?” Dracule hätääntyi ja tuli
nopeasti tuolistaan Saran luokse, ottaen toisen syleilyynsä. ”Se
ei ole oikein ollut minun asiani ilmoittaa, tiedät sen hyvin. Sitä
paitsi, eikö Sara lupautunut ilmoittamaan asian ensin Faithille,
jonka pitäisi ilmoittaa siitä sinulle?” Regulus yritti kierrellä
kysymystä, jolloin Dracule ärähti. ”Jumalauta Regulus! Olet maan
mahdollisin rasistinen paska, joka ei voi sietää ihmisiä! Sara on
minun kontollani ja on minulla oikeus saada tietää, meneekö
hänellä hyvin vaiko huonosti! Tekivät ne ihmiset suvullesi mitä
tahansa, mutta sinulla ei ole oikeuta kiusata häntä tällä tavoin!
Olihan se minä, joka sai hänet tänne töihin ja tällä tavoin
sinä kiität minua!” Dracule raivostui ja sai jopa Reguluksen
nousemaan tuolistaan, ollen itsekin erittäin vihaisen oloinen.
”Molemmat
lopettakaa tämä heti! Regulus, veljeni on oikeassa, kuuntele häntä.
Sara ei ihmisenä ansaita tuollaista kohtelua.” Mintha puhui
rauhallisesti, niin herkästi. Tällä oli muuten musta, suora tukka,
mutta hiusten latvat olivat kirkkaan vaaleansiniset,
liukuvärjättyinä. Hän seisoi pitkänä, erottuen heidän kaikkien
joukosta, huolimattaan tämän herkästä raamikkuudestaan. Mintha
oli todellakin kuvankaunis. Nainen tuli Saran luokse Draculen
irrottautuessa syleilystä, antaen tilaa sisarelleen naisen katsoessa
tätä silmiin. Minthalla oli turkoosinvihreät silmät, joiden
pitkät tuuheat ripsit koristivat tämän silmiä. ”Oletko nyt
voinut hyvin, Sara? On muuten hauska nähdä sinut ensimmäistä
kertaa, vaikkakin näissä kireissä tunnelmissa.” Mintha kysyi
Saralta, silitellen tämän kasvoja. ”Tällä hetkellä ainakin
luulisin voivani hyvin. Vaikka aamulla haistoin mädän lihan hajun,
josta Beth halusi tulla tänne.” Sara sanoi Minthalle, joka katsoi
sulokkaasti Bethin suuntaan.
”Saralla
on Bansheen Syndrooma. Sara on jonkin aikaa nähnyt uniaan veljestään
ja mädän lihan haju on viimeinen oire tässä tapauksessa. Se
yleensä merkitsee sitä, että jotain pahaa on tapahtunut hänen
veljelleen.” Beth sanoi, jolloin koko huone hiljeni. Sara
järkyttyi. Mutta pahin oli vielä tulossa.
”Miten
se voi olla edes mahdollista? Randall on ollut jo kauan kateissa,
hänen olinpaikkaa ei edes tiedetä tähän päivään asti.”
Dracule sanoi ja katsoi ensin Saraa, sitten Bethiä ja lopuksi
sisartaan Minthaa. ”Miten se selittäisi tämän, että Sara
sairastui tähän Bansheen Syndromaan? Siihen ei voi vaan normaalin
sairauden tavalla sairastua, muuta kuin Kasvon muuttajat. Tässä ei
ole vaan järkeä.” Mintha mietti päänsä puhki ja Sara seisoi
hiljana järkytyksen alaisena.
Saran
päässä alkoi pyöriä asioita. Hän yritti estää järkytyksen
nousemasta ja yritti pitkää itkuaan sisällään. ”Mutta
minähän olen ihminen.. En kai ole jotain muuta?”
Sara ajatteli ja ei voinut itkullensa mitään. Hän tarrautui Bethin
pehmeään käteen ja puristi sitä. Beth huomasi, miten toinen alkoi
itkeä vuolaasti ja nappasi tämän syliinsä äkkiseltään. ”En
halua olla mitään muuta. Minua niin pelottaa, Beth. Haluan vain
olla minä, en kukaan muu.” Sara sai sanottuaan, jolloin Dracule,
Regulus ja Mintha katsoivat itkevä Saraa. Silloin Regulus tajusi
jotain.
Hotellin
johtaja oli tullut pöytänsä takaa Saran ja Bethin luokse, laittaen
kätensä Saran leuan alle ja nosti toisen kasvoja tämän silmien
tasolle. ”Sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Älä siitä murehdi.
Meidän pitäisi murehtia, miksi ylipäätänsä sait Bansheen
Syndrooman.” Regulus puhui Saralle kasvokkain, Saran yrittäessä
hiljentää kyyneleitään. Ne murehtivat liikaa, yrittäen kiireesti
päästä Saran pehmeille kasvoille. ”Anna anteeksi, että olen
kohdellut sinua huonosti. Olen ollut huono työnantaja sinua
kohtaan.” Regulus jatkoi, kumarsi ja kumarruttuaan katsoi Saraa
hymyillen. Vanhemman miehen hymy tuntui kodikkaalta, lämpöiseltä.
Tällä
kertaa mies välitti. Regulus lähti nopeasti takaisin pöytänsä
luokse, istui alas ja vihelsi. Faith ilmestyi huoneeseen, kumarsi
pienesti ja katsoi miestä, odottaessaan tulevaa käskyä. ”Lähetä
soittopyyntö Kuma Ioharalle, Faith. Pyydä vastausta mahdollisiman
pian kuin pystyt. Loput sinä tiedätkin.” Sir Regulus sanoi
Faithille, nainen ymmärsi ja katosi savuna ilmaan.
”Normaalisti
yllättyisin lääkärin valinnasta, mutta Kuma Iohara? Se hullu
japanilais-nainen, joka sylkee verta vuorokaudesta toiseen?”
Dracule sanoi ivaavasti, Minthan antaessa vihaisen katseen
veljelleen. ”Sanoo mies, joka käy kerran kuukaudessa hänen
luonaan.” Mintha sanoi Draculelle, joka lopetti yhtä nopeasti kuin
aloittikin. ”Iohara on yksi muutamasta Kasvon muuttaja-lääkäreistä.
Vaikka hän onkin hieman erikoinen ja omaa erikoisen tekniikan, niin
ei ole lahjahevoseen suuhun katsomista.” Sir Regulus kertoi ja
Dracule ymmärsi pointin, mitä toinen ajoi takaa.
Faith
oli tullut äkkiseltään takaisin ja nosti syliinsä pienen vihkon,
johon oli todennäköisesti kirjannut neiti Kuma Ioharan pyynnöt.
”Neiti Kuma vastasi ja sanoi pääsevänsä vasta loppuviikosta,
hänellä on kädet täynnä muiden lääkäri-käyntien takia. Mutta
hän tulee mielellään tarkistamaan Saran.” Faith sanoi Sir
Reguluksen kiittäessä, Ilmattaren kadotessa jälleen. ”Se siitä
sitten. Oletan, että Sara haluaisi levätä, mutta jos jaksaisit
edes hieman tehdä töitä. Vaikka olit vielä koe-ajalla antamassani
tehtävässäni, niin annan sinulle siitä vapauden. Olet osoittanut
selkeästi, että sinulta löytyy motivaatiota täällä hotelilla
työskentelemiseen. Tervetuloa, Sara Blackleaf.”
Sara
käveli Bethin kanssa tämän huonetta kohti, jolloin Therra ja Dura
olivat tulleet heitä vastaan vaatien Bethiä kertomaan, mikä Saraa
vaivasi. Kun Beth sai kerrottua Saran tilanteen, Bethin sisko ja Dura
olivat huolissaan toisesta ja halusivat auttaa kaikin voimin toista
voimaan paremmin. Nelikko vaihtoivat määränpäätään kohti
keittiötä, missä Dura keitti kaikille teetä ja joivat sitä
rauhassa. Sara pyöritti sormiaan tee-kupin reunoja pitkin, katsellen
syvänomaisesti hunajaisen ruskeaa teetä kupissaan. Se oli niin
hypnoottista.
”Regulus
siis sai Saralle lääkärin? Koska hän tulee?” Dura kysyi Saran
nostaessa katseensa, sanomatta itse mitään. ”Loppuviikosta.
Ioharalla on omat kädet niin kiinni muissa töissä, että pääsee
vasta tuolloin. Ties mitä hän on taas keksinyt.” Beth sanoi
seisten, nojaten keittiön irrallista tasoa vasten tee-kuppi
käsissään. Sara katsoi nais-puolista Kasvon muuttajaa hetken,
mutta käänsi katseensa nopeasti, ettei Beth vain huomaisi. ”No,
Iohara on sellainen hullu tiedemies-nainen. Aina uutta lääkettä
kehittämässä tai jotain muuta vastaavaa.” Therra sanoi
istuessaan jakkaralla ja joi teetään mielellään lapsenomaisesti
heiluen jakkarallaan. Kupin tyhjetessä Dura kaatoi automaattisesti
lisää teetä Therralle, joka nautti yllin kyllin maukkaasta teestä.
”Mites Sara sitten? Antoiko Regulus hänelle sairaslomaa siihen
asti vai mitä hän tekee?” Dura kysyi ensin Bethiltä, mutta Sara
ehti ensin avaisemaan sanaisen arkkunsa. ”Hän sanoi, että jos
jaksan tehdä edes jotain pientä tähän väliin, eikä niin kovin
rasittavaa. Ainakin saisin nukkua vähän pitempään kuin te muut.”
Sara sanoi ja Dura tuli tämän luokse. ”Hyvä sitten. Ainakin Sir
Regulus näki uudessa valossa sinut ja antoi sinulle mahdollisuuden.
Mutta muista sitten todellakin levätä. Olet oikea hirmu, kun pääset
vauhtiin.” Dura sanoi leikitellen Saraa, joka sai ihmisnaisen että
muut Kasvon muuttajat naurahtamaan.
Kerrankin
Sarasta tuntui hyvältä. Kaikki tuntui niin oikealta sillä
hetkellä. He olivat olleet keittiössä jo jonkin aikaa, Sara alkoi
selkeästi väsyä pelkästä olemisesta. Hän halusi äkkiä
sänkyyn, ennen kuin kuukahtaisi pystyyn. ”Minä menen tästä nyt
nukkumaan, alan olla hieman väsynyt.” Sara sanoi pieni hymy
suussaan. ”Hyvä on sitten. Tulen myöhemmin perässä, teen vielä
iltapalan muulle henkilökunnalle toki ensin.” Dura sanoi Saralle,
joka nyökkäsi toiselle. ”Hyvä yötä, Therra ja Beth. Nähdään
aamulla.” Sara sanoi hymy suin ja lähti keittiöstä. Keittiö
hiljeni, auringonlaskun oranssinpunaiset säteet ilmestyivät
ikkunasta sisään.
Kävellessään
lopultakin huoneeseen, Sara muisti jotain. Hän äkkiä juoksi
takaisin keittiöön avaten oven niin kovaan, että Therra ja Dura
pelästyivät Saran tuloa. Bethiä ei näkynyt missään. ”Lähtikö
Beth tästä?? Minun pitäisi kiittää häntä.” Sara sai
sanotuksi, Therran sanottua toisen olleen puutarhassa
kastelu-puuhissa. Sara kiitti, sanoi hyvät yöt uudestaan heille ja
lähti juoksemaan kohti pohjakerrosta, missä kylpytilat ja puutarha
olivatkin. Pian tutuksi tullut pihlajainen holvikaari tuli vastaan ja
Sara hiljensi vauhtiaan, ettei vahingossakaan tuhoaisi puutarhassa
olevia kukkia ja pensaita. Varovasti hän käveli puutarhaa ympäri
ja lopulta löysikin Bethin kastelemassa pienessä huvimajassa
vaaleanpunaisia liljoja. Sara ei ollut kuunaan nähnyt mitään niin
kaunista. Juuri kastellut liljat säkenöivät vesipisaroista,
loistivat ikkunoista tullutta oranssinpunaista ilta-auringon säteitä.
Beth
kyllä tiesi jonkun tulleen, tämä laski vesikannun alas ja kääntyi
katsomaan, että Sara oli se, joka tullut puutarhaan. ”Toivottavasti
sinulla olisi jopa ihan asiaakin kuin vaan katsella. Sinulle se on
tullut pahaksi tavaksi.” Beth sanoi kiusatessaan toista, jolloin
Sara alkoi punastua pienesti. ”En voi sille mitään. Mutta tulin
tosiaan kiittämään sinua, Beth.” Sara sanoi ja Beth oli vähän
ihmeissään. ”Kiittämään, minua? Mistä hyvästä?”
”Siitä,
kun olit tukenani. Se tuntui kovin hyvältä, että edes joku jaksoi
kuunnella murheitani. Ja se olit sinä, Beth. Kiitos siitä.” Sara
sanoi ja huomasi, miten toinen häkeltyi ja alkoi punaa ilmestyä
kasvoille. Se tuli Bethille hieman yllätyksenä. Beth nosti
kastelukannun maasta ja alkoi kastelemaan, Saran ollessa vähän
ihmeissään. ”Etkö aio sanoa että 'kiitos myös sinulle'? Veikö
kissa kielesi vai?” Sara sanoi ja tuli tämän luokse, mutta Beth
yritti estää toista katsomasta tätä kasvoille, mutta Sara ehti
nähdä miten punainen toinen olikaan. Kuin punajuuri. Ei kai tämä
ollut ihastunut tähän?
”Beth,
sano jotain. Teinkö jotain väärin vai miksi nyt hiljennyit
yhtäkkiä?” Sara sanoi ja alkoi katua sitä, mitä sanoikaan
toiselle. ”Kuule, minä yritän nyt tehdä töitä. Kiitos kaunis
siitä, että olin tukenasi, mutta minulla on nyt kädet täynnä.
Hyvää yötä ja nähdään sitten aamulla.” Beth sanoi
kasteltuaan liljat äkkiseltään ja lähti puutarhasta nopeasti
pois, Saran jäädessä seisomaan vielä huvimajassa. Mitä äsken
oikein tapahtui?
Yö
meni Saralla murehtien. Dura nukkui sikeästi, jonka Sara halusi
herättää ja kysyä sitä sun toista Bethistä. Tekikö hän jotain
väärin, kun meni tuolla tavoin kiittelemään toista tuesta?
Mutta
nukkumisesta ei tullut mitään. Hän möyri sängyssä, vaihtaen
asennosta toisen ja yriti saada unta palloon, mutta nyt siitä ei
tullut mitään. Sara halusi vastauksia. Tämä nousi sängystään,
asteli Duran sängyn luokse, istuuntui lattialle istumaan ja alkoi
tökkiä toista hereille. ”Mikä on, Sara? Onko sinulla paha olo?”
Dura sai sanotuksi ja haukotteli niin kovaan, että tämän suussa
oli käärmeen lailla kaksi terävää kulmahammasta molemmissa
sivuissa. Käärme mikä käärme. ”Ei ole paha olla. Tosin, taisin
vahingossa suututtaa Bethin eilen illalla puutarhassa.” Sara sanoi
laskiessaan päänsä Duran patjaa vasten. Dura käänsi kylkeään
ja odotti toisen kertovan tarinansa. ”Vähän tuntuu siltä, että
Beth olisi hiukan.. ihastunut minuun.” Sara sanoi Duralle, joka
vähän yllättyi. ”Ei se tule yllätyksenä. Beth on ollutkin
vähän tuollainen.. erikoislaatuinen Therran mukaan.” Dura sanoi
ja Sara kurtisti kulmiaan. ”Johtuuko hänen ihmisviha siitä vai?
Äläkä vaan sano, että hän ollut suhteessa ihmisen kanssa ja
sekin meni päin kuusia ettei Kasvon muuttaja saisi tapailla ihmistä
ja toisinpäin?” Sara kysyi Duralta, joka naurahti. Sara alkoi
hieman mököttämään, jolloin Dura laski kättään sen verran,
että saisi silitettyä toisen pehmeitä hiuksia. ”No ei
todellakaan, ei ei. Bethin viha ihmisiä johtuu siitä, kun ihmiset
alkoivat tuhota Rautarouvien pyhiä temppeleitä Monbetsussa,
Japanissa. Kai olet tietoinen siitä, että Therra ja Beth ovat
Japanilaisia?” Dura sanoi ja Sara helpottui kuultuaan oikean syyn.
”Vähän arvelinkin, mutten uskaltanut kysyä keltään
loukkaamatta heitä. Täällä Merribournessa on todellakin vähän
kaikenlaista porukkaa töissä. Luojalle kiitos.” Sara sanoi
Duralle, joka hymyili. ”Sitä paitsi, kyllä Beth siitä leppyy.
Hän on aina vähän tuollainen ärripussi, joka vaan tarvitsee
jonkun, joka pitää huolen hänestä. Mutta mene nyt nukkumaan äläkä
murehdi asioista enempää. Ne löytävät paikkansa tässä
elämässä.” Dura sanoi ja antoi pienen suukon Saran poskelle,
joka suukotti vuorostaan toisen otsaa.
”Hyvää
yötä, Dura. Nuku hyvin ja näe unisia ötököitä.”
”Hyvää
yötä, Sara. Kauniita unia, pikkuinen.
Huoneessa
kuului hiljaisuus. Se oli uninen, onnellinen hiljaisuus kohti uutta,
tulevaa aamua.